 Naiserityinen työ jää yhä nykypäivänäkin marginaaliin, vaikka tarve naisille suunnattuihin tiloihin ja palveluihin on tunnistettu jo pitkään. Monelle onkin haasteellista ymmärtää, minkä vuoksi naiset voivat tarvita omia palveluja.
Tarve naiserityisille tiloille ja palveluille ei ole uusi, vaan historian saatossa eri toimijat ovat edistäneet vahvasti naisten asemaa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia osana naiserityisiä palveluita. Jo 80-luvulla Naistenkartanon toiminnan painopistettä siirrettiin naisten raittiusliikkeestä kohti naisten päihderiippuvuuksien ehkäisyä ja hoitoa. Muutaman vuoden ajan yhdistyksellä ehti olla Naistenkartanona tunnettu, naisille suunnattu päihdehoitolaitos Leppävirralla. Yhdysvalloissa 70-luvulla taas kehitettiin naisille suunnattu päihderiippuvuuden itsehoito-ohjelma, joka syntyi sosiologi Jean Kirkpatrickin havainnosta AA-ryhmässä – kaikille sukupuolille avoin vertaistukiryhmä tuntui palvelevan lähinnä miesten tarpeita. 90-luvulla kyseinen hoito-ohjelma tuotiin Suomeen. Monen mutkan ja pitkän kehittämistyön seurauksena kyseinen hoito-ohjelma muuttui nykypäivän NOVAT-ryhmäksi – kaikille naisille suunnatuksi mielenterveyttä ja hyvinvointia tukevaksi vertaistukiryhmäksi. Naistenkartanon toiminta tukee kaikenlaisten naisten kokonaisvaltaista hyvinvointia Naistenkartanon tekemän naiserityisen työn erikoispiirre on se, että tarjoamme palveluitamme laajasti kaikille naisille taustasta riippumatta - mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena on, että ihmiset löytävät toimintamme pariin ennen kuin omat haasteet ovat ehtineet kärjistyä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden heikentyminen, yhteiskunnallisen epävarmuuden lisääntyminen ja leikkaukset järjestökentällä tehtävään työhön tuovat kuitenkin uudenlaisia uhkakuvia toiminnan järjestämiseen, jolloin myös ennaltaehkäisevä työ voi todellisuudessa tarkoittaa hyvin haastavien elämäntilanteiden parissa painimista. Yli 80 % loppukyselyymme vastanneista koki tärkeäksi sen, että Naistenkartanon ryhmät kokoontuivat naisten kesken. Naisten välinen solidaarisuus ei välttämättä ole itsestään selvää, mutta usein ryhmäprosessin aikana tämä luottamus vahvistui ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi. Vastaajat kokivat tärkeäksi sen, että ryhmäläisillä oli ymmärrystä nimenomaan naisten kohtaamista ongelmista. Naisille suunnatuissa ryhmissä pystyi luottamaan siihen, ettei oma puheenvuoro tulisi mitätöidyksi sillä perusteella, että on nainen. Naistenkartanon toiminnan painopiste on niissä yhteisissä kokemuksissa, joita epätasa-arvoisessa yhteiskunnassamme elävät naiset kokevat. Usein tunnistettujen haasteiden taustalta löytyykin yhteisiä juurisyitä, joista keskeisimpiä ovat naisiin kohdistetut ennakko-oletukset ja naisille asetettu tarkkarajainen rooli yhteiskunnassamme. Ymmärrys vastaavanlaisista naisten elämään merkittävällä tavalla vaikuttavista teemoista ovat naiserityisen työn ytimessä. Ideaalitilanteessa emme tarvitsisi palveluita, jotka ovat kohdistettu eri sukupuolille. Tällaisessa maailmassa meistä jokainen tulisi kohdatuiksi omana itsenämme, ei sukupuolirooleista tai stereotypioista käsin. Naiserityistä työtä kuitenkin tarvitaan yhteiskunnassa, jossa joka kolmanteen naiseen kohdistetaan lähisuhdeväkivaltaa, lähes 90% naisista kohtaa seksuaalista häirintää ja lähes jokaisella ihmisellä on naisiin kohdistuvia vahingollisia ennakkoluuloja. Vastaavanlaiset vahvasti sukupuolittuneet ilmiöt haastavat naisten hyvinvointia merkittävällä tavalla. Naisille suunnatuista palveluista leikkaaminen olisi kestämätön ratkaisu, sillä vastaavanlaiselle toiminnalle on edelleen selkeä tarve sosiaali- ja terveysalan kentällä. Yhteiskunnassamme on edelleen valtavasti ihmisten hyvinvointia haastavia sukupuolittuneita ilmiöitä, joihin voidaan tarttua tarjoamalla sukupuolierityisiä palveluja ja esimerkiksi juuri vertaisryhmiä. Matkalla kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on todettu tarve eri sukupuolille kohdennettuihin palveluihin – naiserityistä työtä tarvitaan edelleen! -Saija Savolainen, Naistenkartanon Pirkanmaan asiakaskoordinaattori Kiinnostaako naiserityisyys? Voit lukea siitä lisää blogissamme: https://www.naistenkartano.com/mita-on-naiserityinen-tyo/ https://www.naistenkartano.com/naiserityista-tarvitaan/ https://www.naistenkartano.com/miksi-toimintamme-suunnattu-vain-naisille/ Naistenkartano tarjoaa myös koulutuksia mm. naiserityisyydestä. Olethan yhteydessä [email protected] mikäli kiinnostuit!
0 Kommentit
Yhteisöllisyyden merkitys ”Turvallisuus, lempeys, ihmisiä erilaisilla taustoilla ja aatteilla, mutta silti kunnioitetaan yhteistä tilaa.” ”Yhteisen tekemisen äärellä kohtaa ihmisiä, keiden kanssa ei muutoin viettäisi aikaa. Tämä avartaa ja antaa uudenlaisia näkökulmia.” ”Ei tarvitse pitää maskia, saa olla oma itsensä.” Nuorten kertomuksista kävi ilmi, että yhteisöllisyys on järjestöjen tärkein anti. Yhteisöllisyys mahdollistaa turvallisen ja hyväksyvän ympäristön, jossa voi kohdata erilaisia ihmisiä ja oppia heiltä. Tämä yhteisöllisyys tukee yksilön hyvinvointia, kasvattaa sosiaalista pääomaa ja tarjoaa mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Nuoret kokivat voivansa olla toiminnassa omia itsejään ilman tarvetta esittää jotain muuta, mikä lisää merkittävästi hyvinvointia ja itsevarmuutta. Toiminta ja vaikuttaminen ”Toimintaa, ilmaisia harrastusmahdollisuuksia, vaikuttamista itselle tärkeisiin asioihin ja aktivismia, hyvän tekemistä toisille.” ” Työpaikan, opiskelupaikan, mahdollisuuden kokeilla omia voimavaroja. ” ”Vaikuttaminen, sillai omilla voimavaroilla” ” Oon saanut auttaa ja tukea muita, kun itse on siihen nyt pystynyt.” ”Parasta on kun joku ei sillai tiedä tai ajattelee vaikka nihkeästi ja keskusteluiden jälkeen onkin, että aa nyt ymmärrän paremmin tästäkin.” Järjestöt tarjoavat nuorille mahdollisuuksia osallistua toimintaan, harrastaa ja vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin. Ne mahdollistavat aktivismin ja hyvän tekemisen toisille, ja voivat avata ovia työ- ja opiskelupaikkoihin. Järjestöissä nuoret voivat kokeilla omia voimavarojaan, auttaa muita ja kehittää itseään monin tavoin. Mitä jos järjestöjä ei olisi? ”Radikalisoituminen.” ” Yhden asian tai aatteen ympärille keskittyneitä ihmisiä, kuplia.” ” Huonoja juttuja. Jos katoaa järkevä tekeminen, niin vaihtoehtoista tekemistä – hölmöilyä.” ”Kuilu kasvaa.” ” Ei mahdollisuutta kasvuun ja kuntoutumiseen.” ” Paskaahan se olisi.” ” Olisi aika saatanan ankeaa. ” Yksi keskeisistä huolenaiheista nuorilla oli radikalisoitumisen lisääntyminen. Ilman järjestöjä ja niiden tarjoamia turvallisia tiloja ja yhteisöjä, ihmiset saattaisivat hakeutua yhden asian tai aatteen ympärille muodostuviin ryhmiin, jotka voivat olla äärimmäisiä tai haitallisia. Tämä voisi johtaa polarisaation ja sosiaalisten kuplien muodostumiseen, mikä heikentäisi yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja lisäisi jännitteitä. ”Yhteisöllisyyttä haetaan, joten sitä haettaisiin jatkossakin. Eikä ne yhteisöt ole välttämättä kovin terveitä tai yhteiskuntarauhaa tukevia.” ” Jos ei pääse toimintaan ja vaikuttamaan tai löydä yhteisöä, niin se haetaan jollain muulla tavoin.” Osallisuus, joka tarkoittaa aktiivista osallistumista ja vaikuttamista ympäröivään maailmaan, on järjestöjen keskeinen tarjoama kokemus. Nuoret kuvasivat, että ilman järjestöjä heitä uhkaisi välinpitämättömyys, syrjäytyminen ja vieraantuminen. Järjestöt estävät näitä ilmiöitä tarjoamalla yhteisöjä, joissa voi hyödyntää vahvuuksiaan ja tuntea kuuluvansa johonkin sekä vaikuttaa itselleen tärkeään asiaan. Yhteenveto Järjestöissä kokeillaan uusia asioita, joskus se on uutta harrastusta ja toisinaan puhumista satapäiselle yleisölle. Opetellaan uudenlaisia taitoja. Toisille se on arjenhallinnan taitojen opettelua tuetusti ja toisille ammatillisten taitojen vahvistamista. Järjestöissä vaikutetaan. Toisinaan se on oman lähiympäristön vaikuttamista ja toisinaan muutetaan maailmaa isolla pensselillä. Järjestöissä koetaan yhteisöllisyyttä ja saadaan merkityksellisyyttä elämään. Järjestöjen puuttuminen jättäisi suuren aukon yhteiskuntaan. Järjestöt tarjoavat turvallisia ja kehittäviä yhteisöjä, joissa nuoret voivat kasvaa, kehittyä ja tuntea olevansa osa jotain suurempaa. Mennä kohti opiskelua ja työelämää, oman näköistä elämää. Perustarpeemme on saada arvostusta, kokea turvaa, kuulua porukkaan ja vaikuttaa ympäristöön tehden siitä reilumman. Miten sinä edistät omia perustarpeitasi? Moni edistää niitä järjestöissä. Perustarpeemme (Liisa Uusitalo-Arola) Kunnia, arvostus, näkyvyys, asema joukossa Henkinen ja fyysinen turvallisuus, asioitten ennustettavuus Tunne että tiedät, osaat, hallitset ja pärjäät Tunne että kuulut porukkaan, sinusta pidetään ja välitetään Reiluus ja tasapuolisuus Eeva-Kaisa Hohenthal Toiminnanjohtaja YAD ry  Pirkanmaan Muistiyhdistyksen Yksinäisyydestä yhteyteen -hankkeessa (2022–2024) olemme kehittäneet toimintamalleja yksin asuvien muistisairaiden syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi. Työssä on korostunut etsivän vanhustyön ja ikäihmisten pariin jalkautumisen merkitys. Yksin asuvat muistisairaat ovat itsessään jo haastava ryhmä tavoittaa ja saada sitoutumaan toimintaan, koska heillä ei ole kotona ketään läheistä, joka muistuttaisi tai ohjaisi heitä toiminnan pariin. Järjestöjen matalan kynnyksen palvelujen tarve korostuu yksin asuvan muistisairaan hoitopolulla. Kohderyhmään kuuluvien mieltä on askarruttanut, miten seuranta ja hoito jatkuu diagnoosin jälkeen. Muistiyhdistys on tässä avainasemassa antamassa tietoa ja ohjausta tarjolla olevista palveluista sekä järjestämällä vertaistukiryhmiä.
Toiminnassa mukana olevilla on korostunut huoli omasta tulevaisuudesta ja siitä, miten he pärjäävät sairauden edetessä yksin kotona. Jotkut asiakkaat ovat olleet tosi yksinäisiä, eikä heillä ole ollut ketään läheistä elämässään. Monelle hankkeen Tuttavapiiri® -ryhmätoiminta on ollut ainoa paikka, jossa he ovat käyneet kodin ulkopuolella. Osa koki aluksi jännittäväksi toimintaan lähtemisen, kun he olivat tottuneet olemaan niin paljon itsekseen, mutta ohjaajien rohkaisulla heidätkin saatiin kiinnitettyä ryhmään. Asiakkaat ovat olleet todella kiitollisia, kun ovat lähteneet mukaan toimintaan, erityistä kiitosta on tullut saadusta tiedosta ja vertaistuesta. Pirkanmaalla on tällä hetkellä 25 000 yksin asuvaa 75-vuotta täyttänyttä henkilöä ja Sotkanetin selvityksen mukaan Pirkanmaalaisista 75-vuotta täyttäneistä vajaa 9 % kokee muistinsa huonoksi. Yksin asuvien muistisairaiden erityiselle tuelle on siis iso tarve Pirkanmaalla, mikä on tullut esiin vahvasti myös hankkeen asiakaspalautteissa. On tärkeää, että tietoa ja vertaistukea on tarjolla heti sairauden alkuvaiheessa. Toimintaan osallistuneen asiakkaan sanoin: ”Se oli hirveän tärkeää, että minua ymmärrettiin. Loppu oli kaikkein tärkein (viimeinen ryhmäkerta "Tulevaisuuteen varautuminen"), kun on tämmönen ihminen, joka ei ole koskaan tarvinnut apua, ja on ollut vaikea hyväksyä (avuntarvetta sairauden myötä). Minä olen saanut loppuelämän eväitä. Täällä on ollut hyvä käydä, ei tarvinnut nolostua eikä hävetä ja tämä on ollut aivan ratkaisevaa minun elämälle.” Mirjami Ponsimaa, projektivastaava Yksinäisyydestä yhteyteen -hanke, Pirkanmaan Muistiyhdistys ry |
Laatija#JosMeitäEiOlisi -kampanjan blogin kirjoittajina toimivat kampanjassa mukana olevat järjestöt arkistoKategoriat |
RSS-syöte