Yksinäiset muistisairaat tarvitsevat erityistä tukea

Pirkanmaan Muistiyhdistyksen Yksinäisyydestä yhteyteen -hankkeessa (2022–2024) olemme kehittäneet toimintamalleja yksin asuvien muistisairaiden syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi. Työssä on korostunut etsivän vanhustyön ja ikäihmisten pariin jalkautumisen merkitys. Yksin asuvat muistisairaat ovat itsessään jo haastava ryhmä tavoittaa ja saada sitoutumaan toimintaan, koska heillä ei ole kotona ketään läheistä, joka muistuttaisi tai ohjaisi heitä toiminnan pariin. Järjestöjen matalan kynnyksen palvelujen tarve korostuu yksin asuvan muistisairaan hoitopolulla. Kohderyhmään kuuluvien mieltä on askarruttanut, miten seuranta ja hoito jatkuu diagnoosin jälkeen. Muistiyhdistys on tässä avainasemassa antamassa tietoa ja ohjausta tarjolla olevista palveluista sekä järjestämällä vertaistukiryhmiä.

Toiminnassa mukana olevilla on korostunut huoli omasta tulevaisuudesta ja siitä, miten he pärjäävät sairauden edetessä yksin kotona. Jotkut asiakkaat ovat olleet tosi yksinäisiä, eikä heillä ole ollut ketään läheistä elämässään. Monelle hankkeen Tuttavapiiri® -ryhmätoiminta on ollut ainoa paikka, jossa he ovat käyneet kodin ulkopuolella. Osa koki aluksi jännittäväksi toimintaan lähtemisen, kun he olivat tottuneet olemaan niin paljon itsekseen, mutta ohjaajien rohkaisulla heidätkin saatiin kiinnitettyä ryhmään. Asiakkaat ovat olleet todella kiitollisia, kun ovat lähteneet mukaan toimintaan, erityistä kiitosta on tullut saadusta tiedosta ja vertaistuesta.

Pirkanmaalla on tällä hetkellä 25 000 yksin asuvaa 75-vuotta täyttänyttä henkilöä ja Sotkanetin selvityksen mukaan Pirkanmaalaisista 75-vuotta täyttäneistä vajaa 9 % kokee muistinsa huonoksi. Yksin asuvien muistisairaiden erityiselle tuelle on siis iso tarve Pirkanmaalla, mikä on tullut esiin vahvasti myös hankkeen asiakaspalautteissa. On tärkeää, että tietoa ja vertaistukea on tarjolla heti sairauden alkuvaiheessa. Toimintaan osallistuneen asiakkaan sanoin: ”Se oli hirveän tärkeää, että minua ymmärrettiin. Loppu oli kaikkein tärkein (viimeinen ryhmäkerta "Tulevaisuuteen varautuminen"), kun on tämmönen ihminen, joka ei ole koskaan tarvinnut apua, ja on ollut vaikea hyväksyä (avuntarvetta sairauden myötä). Minä olen saanut loppuelämän eväitä. Täällä on ollut hyvä käydä, ei tarvinnut nolostua eikä hävetä ja tämä on ollut aivan ratkaisevaa minun elämälle.”


Mirjami Ponsimaa, projektivastaava
Yksinäisyydestä yhteyteen -hanke, Pirkanmaan Muistiyhdistys ry